Arvopaperit kirjanpidossa
Vaihto-omaisuus kuuluu taseen vaihtuviin vastaaviin. Kirjanpitolaki luonnehtii omaisuuslajia seuraavasti: “Vaihto-omaisuutta ovat sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tai kulutettaviksi tarkoitetut hyödykkeet.” (KPL 4:4)
Yksi mahdollisuus käsitellä arvopapereita kirjanpidossa onkin ajatella arvopaperit kauppatavaraksi ja kirjata ne vaihto-omaisuudeksi. Arvopaperit muodostavat varaston, jonne niitä ostetaan ja josta niitä myydään. Liikevaihdoksi luetaan kaikki myynnit, ei siis pelkkiä voittoja.
Jotta arvopapereita voi kirjata vaihto-omaisuuteen, on ne täytynyt ostaa myytäväksi tarkoitettuna ja myös selkeästi voitontavoittelumielessä. Jos arvopaperit ovat vain väliaikainen säilytyspaikka tilillä makaavalle käteiselle ja yhtiön liiketoiminta on jotain muuta, puhutaan rahoitusomaisuusarvopapereista.
KPL 4:3: “Taseen vastaavien erät jaetaan pysyviin ja vaihtuviin käyttötarkoituksensa perusteella. Pysyviä ovat erät, jotka on tarkoitettu tuottamaan tuloa jatkuvasti useana tilikautena. Muut vastaavien erät ovat vaihtuvia.”
Lain mukaan vaihtuviin vastaaviin, johon myös vaihto-omaisuus kuuluu, tulisi kirjata vain EI usealle tilikaudelle tarkoitetut erät. Arvopaperikauppa on usein luonteeltaan sellaista, että saman tilikaudenkin sisällä myytäväksi tarkoitetut arvopaperit myydään ainoastaan tiettyjen olosuhteiden toteutuessa. Jos toivotut olosuhteet eivät toteudu, myös myynti luonnollisesti viivästyy. Haen tässä sitä, ettei vaihto-omaisuuteen kirjattuja arvopapereita ole pakko myydä tietyn ajan sisällä, jotta ne voisivat olla vaihto-omaisuutta.
Sen sijaan jos arvopaperi ostetaan alunperinkin ilman aikomusta myydä sitä lähitulevaisuudessa, tulisi se kirjata eri ryhmään. Poikkeuksena ovat myös tilanteet, joissa sijoitusyhtiöllä on suuri omistus sijoituskohteesta tai vaikutusvaltaa sen toimintaan. Tällöin puhutaan käyttöomaisuusosakkeista tai pääomasijoitustoiminnasta.
Jos sijoitusyhtiö harjoittaa arvopaperikauppaa, joka luonteeltaan soveltuu vaihto-omaisuuden kaupaksi, kannattaa tätä menettelyä yleensä myös käyttää. Arvonalenemisten kirjaaminen kuluksi (tästä tarkemmin alempana) sekä kätevämpi kirjanpito ja veroilmoittaminen etenkin suurempien transaktiovolyymien kohdalla ovat selkeitä etuja muihin vaihtoehtoihin verrattuna.
VAIHTO-OMAISUUS KIRJANPIDOSSA
Arvopaperit käsitellään kirjanpidossa samaan tapaan kuin muukin vaihto-omaisuus. Yleensä kauppojen kirjaamiseen käytetään vaihto-omaisuusryhmän tilejä “Arvopapereiden ostot” ja “Arvopapereiden myynti”. Ostot pienentävät tulosta ja myynnit vastoin nostavat.
Kolmas tili on “Varaston arvonmuutos”, jonka avulla oikaistaan tase vaihto-omaisuusryhmän arvopapereiden osalta tilinpäätökseen. Arvostusperiaatteista lisää alla. Jos edellisessä tilinpäätöksessä arvopaperivaraston arvo on ollut vaikkapa 100.000€ ja nyt se on 150.000€, nostetaan sen tasearvo 150.000 euroon kirjaamalla varaston muutosta 50.000€. Varaston muutoksella on suora tulosvaikutus: varaston arvonnousu on tuloa ja lasku kulua.
VAIHTO-OMAISUUDEN ARVOSTUSPERIAATTEET
Hankintahinta tai alempi (KPL 5:2)
Yleisin tapa pienillä sijoitusyhtiöillä on arvostaa arvopaperit tilinpäätöksessä Kirjanpitolain luvun 5 pykälän 2 mukaisesti:
“rahoitusomaisuuteen kuuluvat arvopaperit ja muut sellaiset rahoitusvarat hankintamenon suuruisina tai, jos niiden todennäköinen käypä markkinahinta tilinpäätöspäivänä on sitä alempi, tämän määräisinä”
Lähtökohtana on siis hankintahinta, mutta jos tilinpäätöspäivän markkina-arvo on hankintahintaa alempi, niin silloin käytetään sitä. Nämä arvonalenemiset pienentävät yhtiön tulosta varastonmuutoksen kautta, joka on myös verotuksessa vähennyskelpoista. Seuraavassa tilinpäätöksessä katsotaan taas tilinpäätöspäivän markkina-arvoa ja samaa alkuperäistä hankintahintaa ja valitaan näistä pienempi.
Arvopapereita käsitellään ostoerittäin ja yleensä FIFO-periaatteen mukaan. FIFO:sta voi poiketa vain, jos pystyy osoittamaan, että myy juuri tiettyjä ostoeriä. Näin voi tehdä esim. numeroitujen osakkeiden kanssa pienemmissä listaamattomissa yhtiöissä, mutta pörssiarvopapereiden kohdalla tämä ei ainakaan piensijoittajille taida olla mahdollista.
Käypä arvo (KPL 5:2a)
Harvinaisempi menettely on arvostaa vaihto-omaisuusarvopaperit kaikissa tapauksissa käypään arvoon. Tällöin kaikki arvonmuutokset (positiiviset ja negatiiviset) ovat EVL 27e §:n nojalla veronalaisia ja vähennyskelpoisia. Arvonmuutos toteutuu tässäkin varastonmuutoksena. Pörssinoteeratuilla arvopapereilla käypä arvo on markkina-arvo, listaamattomilla poikkeama hankintahinnasta täytyy todeta jollain muulla tavalla.
Jos haluaa minimoida yhteisöveroja, tässä menettelyssä harvoin on mieltä, koska myös “realisoitumattomat” arvonnousut tuloutuvat. Jos verot eivät kuitenkaan syystä tai toisesta haittaa, on tämä menettely toki selkeämpi ja helpompi, FIFO-periaatteellakaan ei ole virkaa. Joissain tapauksissa myös halutaan, että tase antaa ajantasaisen kuvan sijoitusten arvosta, jolloin käypään arvoon kirjaaminen tulee kyseeseen.
Yksi mahdollisuus käsitellä arvopapereita kirjanpidossa onkin ajatella arvopaperit kauppatavaraksi ja kirjata ne vaihto-omaisuudeksi. Arvopaperit muodostavat varaston, jonne niitä ostetaan ja josta niitä myydään. Liikevaihdoksi luetaan kaikki myynnit, ei siis pelkkiä voittoja.
Jotta arvopapereita voi kirjata vaihto-omaisuuteen, on ne täytynyt ostaa myytäväksi tarkoitettuna ja myös selkeästi voitontavoittelumielessä. Jos arvopaperit ovat vain väliaikainen säilytyspaikka tilillä makaavalle käteiselle ja yhtiön liiketoiminta on jotain muuta, puhutaan rahoitusomaisuusarvopapereista.
KPL 4:3: “Taseen vastaavien erät jaetaan pysyviin ja vaihtuviin käyttötarkoituksensa perusteella. Pysyviä ovat erät, jotka on tarkoitettu tuottamaan tuloa jatkuvasti useana tilikautena. Muut vastaavien erät ovat vaihtuvia.”
Lain mukaan vaihtuviin vastaaviin, johon myös vaihto-omaisuus kuuluu, tulisi kirjata vain EI usealle tilikaudelle tarkoitetut erät. Arvopaperikauppa on usein luonteeltaan sellaista, että saman tilikaudenkin sisällä myytäväksi tarkoitetut arvopaperit myydään ainoastaan tiettyjen olosuhteiden toteutuessa. Jos toivotut olosuhteet eivät toteudu, myös myynti luonnollisesti viivästyy. Haen tässä sitä, ettei vaihto-omaisuuteen kirjattuja arvopapereita ole pakko myydä tietyn ajan sisällä, jotta ne voisivat olla vaihto-omaisuutta.
Sen sijaan jos arvopaperi ostetaan alunperinkin ilman aikomusta myydä sitä lähitulevaisuudessa, tulisi se kirjata eri ryhmään. Poikkeuksena ovat myös tilanteet, joissa sijoitusyhtiöllä on suuri omistus sijoituskohteesta tai vaikutusvaltaa sen toimintaan. Tällöin puhutaan käyttöomaisuusosakkeista tai pääomasijoitustoiminnasta.
Jos sijoitusyhtiö harjoittaa arvopaperikauppaa, joka luonteeltaan soveltuu vaihto-omaisuuden kaupaksi, kannattaa tätä menettelyä yleensä myös käyttää. Arvonalenemisten kirjaaminen kuluksi (tästä tarkemmin alempana) sekä kätevämpi kirjanpito ja veroilmoittaminen etenkin suurempien transaktiovolyymien kohdalla ovat selkeitä etuja muihin vaihtoehtoihin verrattuna.
VAIHTO-OMAISUUS KIRJANPIDOSSA
Arvopaperit käsitellään kirjanpidossa samaan tapaan kuin muukin vaihto-omaisuus. Yleensä kauppojen kirjaamiseen käytetään vaihto-omaisuusryhmän tilejä “Arvopapereiden ostot” ja “Arvopapereiden myynti”. Ostot pienentävät tulosta ja myynnit vastoin nostavat.
Kolmas tili on “Varaston arvonmuutos”, jonka avulla oikaistaan tase vaihto-omaisuusryhmän arvopapereiden osalta tilinpäätökseen. Arvostusperiaatteista lisää alla. Jos edellisessä tilinpäätöksessä arvopaperivaraston arvo on ollut vaikkapa 100.000€ ja nyt se on 150.000€, nostetaan sen tasearvo 150.000 euroon kirjaamalla varaston muutosta 50.000€. Varaston muutoksella on suora tulosvaikutus: varaston arvonnousu on tuloa ja lasku kulua.
VAIHTO-OMAISUUDEN ARVOSTUSPERIAATTEET
Hankintahinta tai alempi (KPL 5:2)
Yleisin tapa pienillä sijoitusyhtiöillä on arvostaa arvopaperit tilinpäätöksessä Kirjanpitolain luvun 5 pykälän 2 mukaisesti:
“rahoitusomaisuuteen kuuluvat arvopaperit ja muut sellaiset rahoitusvarat hankintamenon suuruisina tai, jos niiden todennäköinen käypä markkinahinta tilinpäätöspäivänä on sitä alempi, tämän määräisinä”
Lähtökohtana on siis hankintahinta, mutta jos tilinpäätöspäivän markkina-arvo on hankintahintaa alempi, niin silloin käytetään sitä. Nämä arvonalenemiset pienentävät yhtiön tulosta varastonmuutoksen kautta, joka on myös verotuksessa vähennyskelpoista. Seuraavassa tilinpäätöksessä katsotaan taas tilinpäätöspäivän markkina-arvoa ja samaa alkuperäistä hankintahintaa ja valitaan näistä pienempi.
Arvopapereita käsitellään ostoerittäin ja yleensä FIFO-periaatteen mukaan. FIFO:sta voi poiketa vain, jos pystyy osoittamaan, että myy juuri tiettyjä ostoeriä. Näin voi tehdä esim. numeroitujen osakkeiden kanssa pienemmissä listaamattomissa yhtiöissä, mutta pörssiarvopapereiden kohdalla tämä ei ainakaan piensijoittajille taida olla mahdollista.
Käypä arvo (KPL 5:2a)
Harvinaisempi menettely on arvostaa vaihto-omaisuusarvopaperit kaikissa tapauksissa käypään arvoon. Tällöin kaikki arvonmuutokset (positiiviset ja negatiiviset) ovat EVL 27e §:n nojalla veronalaisia ja vähennyskelpoisia. Arvonmuutos toteutuu tässäkin varastonmuutoksena. Pörssinoteeratuilla arvopapereilla käypä arvo on markkina-arvo, listaamattomilla poikkeama hankintahinnasta täytyy todeta jollain muulla tavalla.
Jos haluaa minimoida yhteisöveroja, tässä menettelyssä harvoin on mieltä, koska myös “realisoitumattomat” arvonnousut tuloutuvat. Jos verot eivät kuitenkaan syystä tai toisesta haittaa, on tämä menettely toki selkeämpi ja helpompi, FIFO-periaatteellakaan ei ole virkaa. Joissain tapauksissa myös halutaan, että tase antaa ajantasaisen kuvan sijoitusten arvosta, jolloin käypään arvoon kirjaaminen tulee kyseeseen.
