Jokainen on lähtökohtaisesti velvollinen pitämään kirjanpitoa harjoittamastaan elinkeinotoiminnasta. Kuitenkin toiminnaltaan ja rakenteeltaan yksinkertaisempien yritysten ja yrittäjien kohdalla kirjanpitovelvollisuutta on monilta osiltaan lievennetty verrattuna suuryritysten velvollisuuksiin. Tämä on kohtuullista, koska harvalla pienyrittäjällä on osaamista tai muitakaan resursseja samassa määrin kirjanpitovelvollisuuksien täyttämiseen kuin suurilla yrityksillä.

Ammatinharjoittaja ei ole esimerkiksi velvollinen pitämään kahdenkertaista kirjanpitoa, vaan hän voi tyytyä yksinkertaiseen kirjanpitoon. Ammatinharjoittaja saa kuitenkin halutessaan pitää kahdenkertaista kirjanpitoa. Ammatinharjoittajan kirjanpitoon merkitään liiketapahtumina maksetut menot, korot ja verot sekä saadut tulot ja tavaroiden ja palvelusten oma käyttö. Yksinkertainen kirjanpito lähtökohtaisesti merkitsee sitä, että edellä mainitut liiketapahtumat kirjataan sen mukaan, miten raha yrityksen tililtä liikkuu. Myynti tapahtuu silloin, kun maksu siitä vastaanotetaan ja osto silloin kun yritys suorittaa siitä maksun.

Ammatinharjoittajan tilikausi on lähtökohtaisesti kalenterivuosi. Toimintaa aloitettaessa taikka lopetettaessa saa tilikausi olla tätä lyhyempi taikka pitempi, kuitenkin enintään 18 kuukautta. Ensimmäinen tilikausia kannattaakin määrätä päättymään vasta ammatin harjoittamisen aloittamisesta seuraavan vuoden lopussa, koska tämä järjestely säästää ja helpottaa useimmiten aloittavan yrittäjän hallinnollista taakkaa. Mikäli ammatinharjoittaja pitää kahdenkertaista kirjanpitoa, määräytyy tilikausi laissa tarkemmin säädetyllä tavalla. Tämän vuoksi yksinkertainen kirjanpito on usein järkevintä.